Dodii kaikki te pikku murmelit.
Pienenpieni unohdus tais käydä, kun Suomen kamaralle päästiin, unohtu päivitellä.
Tosiaan, kaikki me ollaan kotoSuomeen takasin päästy sekä lähestulkoon kaikki jo töihinkin palannut. Mitä nyt Tare lähtee nyt perjantaina ja minä viimesenä, eli nyt lauantaina.
Jetlag on sitten salakavala asia.
Siitä toipumiseen allekirjottaneella meni useampi päivä. Ekana päivänä Suomessa sitä luuli jo, ettei sitä tule ollenkaan, kun niinkin ns. "normaaliin" aikaan sitä heräsi. Taisi vaan matkustamisen 30h valveillaolo tehdä pikku jäynän ja siirsi aikaeroväsymyksen vasta myöhemmille päiville. Allekirjottanut kärsi sillei kivasti, että päivät meni pitkälle ehtoopuolelle nukkuessa ja yöt sitten oltiinkin silmät pyöreenä sängyssä, kun ei nukuttanut. No näin viikon jälkeen alkaa olemaan jo normiolo.
Mut eniveis.
Kenenkään matkalaukut ei hukkunut matkalle, mitä nyt oma laukkuni oli kohdannut lievää väkivaltaa jollakin kentällä, vahva epäilys pariisin kenttään, kun tuli nähtyä millasilla kärryillä matkalaukkuja siellä kuskataankaan. ei mitään sivuseiniä -> vähänkään kovempaa kaarteessa, tai jyrkempi käännös, niin varmasti lentää laukkua maahan yksi jos toinenkin. No mutta mitkään vaatteet siellä ei särkynyt, joten siitäkin selvittiin pienillä naarmuilla, kasaanpainuneella kulmalla sekä lievällä otsanahan kiristymisellä Suomessa matkalaukun nähdessä.
Suomessa tosiaan hommat luisti ihmeenkin hyvin. Viimesten joukossa koneesta pihalle odottamaan laukkuja.. Ja mitkäs sieltä tulikaan ekana, no tietysti meidän laukut! Ei tarvinnut montaa minuuttia odotella. Siitä sitten saapuvien ovista pihalle, ei edes tulli pysäyttänyt. Suoraan ulos asti ja samantien taksille. Kyyti alle ja kohti autojemme majapaikkaa. Tosiaan iitä kun lentokoneesta perseen penkistä nosti, siihen kun on oman auton luona 6km päässä kentältä, aikaa taisi mennä kokonaiset 30 min. Pistäkää paremmaks!
Eiköhän tämä blogi ollut tämän reissun osalta nyt tässä.
Paljon nähtiin, paljon koettiin, paljon jäi näkemättä ja paljon jäi kokematta. Halu takaisin tuonne valtameren toiselle puolen on kyllä nyt aivan riittävän kova. Ei kertakäynti riitä millään saamaan edes kunnon kuvaa koko maasta! Saatika sitten mantereesta.
Mutta ei sitä koskaan tiedä, josko sitä vielä samalla porukalla, tai hieman eri porukalla tulisi lähdettyä uudelle rundille tuonne valtameren taakse. Blogi voi saada vielä jatkoa lisää..
Over and Out.
-Kesis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti