Pitäskö tää päättääkin?

Dodii kaikki te pikku murmelit.

Pienenpieni unohdus tais käydä, kun Suomen kamaralle päästiin, unohtu päivitellä.

Tosiaan, kaikki me ollaan kotoSuomeen takasin päästy sekä lähestulkoon kaikki jo töihinkin palannut. Mitä nyt Tare lähtee nyt perjantaina ja minä viimesenä, eli nyt lauantaina.

Jetlag on sitten salakavala asia.

Siitä toipumiseen allekirjottaneella meni useampi päivä. Ekana päivänä Suomessa sitä luuli jo, ettei sitä tule ollenkaan, kun niinkin ns. "normaaliin" aikaan sitä heräsi. Taisi vaan matkustamisen 30h valveillaolo tehdä pikku jäynän ja siirsi aikaeroväsymyksen vasta myöhemmille päiville. Allekirjottanut kärsi sillei kivasti, että päivät meni pitkälle ehtoopuolelle nukkuessa ja yöt sitten oltiinkin silmät pyöreenä sängyssä, kun ei nukuttanut. No näin viikon jälkeen alkaa olemaan jo normiolo.

Mut eniveis. 

Kenenkään matkalaukut ei hukkunut matkalle, mitä nyt oma laukkuni oli kohdannut lievää väkivaltaa jollakin kentällä, vahva epäilys pariisin kenttään, kun tuli nähtyä millasilla kärryillä matkalaukkuja siellä kuskataankaan. ei mitään sivuseiniä -> vähänkään kovempaa kaarteessa, tai jyrkempi käännös, niin varmasti lentää laukkua maahan yksi jos toinenkin. No mutta mitkään vaatteet siellä ei särkynyt, joten siitäkin selvittiin pienillä naarmuilla, kasaanpainuneella kulmalla sekä lievällä otsanahan kiristymisellä Suomessa matkalaukun nähdessä.

Suomessa tosiaan hommat luisti ihmeenkin hyvin. Viimesten joukossa koneesta pihalle odottamaan laukkuja.. Ja mitkäs sieltä tulikaan ekana, no tietysti meidän laukut! Ei tarvinnut montaa minuuttia odotella. Siitä sitten saapuvien ovista pihalle, ei edes tulli pysäyttänyt. Suoraan ulos asti ja samantien taksille. Kyyti alle ja kohti autojemme majapaikkaa. Tosiaan iitä kun lentokoneesta perseen penkistä nosti, siihen kun on oman auton luona 6km päässä kentältä, aikaa taisi mennä kokonaiset 30 min. Pistäkää paremmaks!

Eiköhän tämä blogi ollut tämän reissun osalta nyt tässä. 

Paljon nähtiin, paljon koettiin, paljon jäi näkemättä ja paljon jäi kokematta. Halu takaisin tuonne valtameren toiselle puolen on kyllä nyt aivan riittävän kova. Ei kertakäynti riitä millään saamaan edes kunnon kuvaa koko maasta! Saatika sitten mantereesta.

Mutta ei sitä koskaan tiedä, josko sitä vielä samalla porukalla, tai hieman eri porukalla tulisi lähdettyä uudelle rundille tuonne valtameren taakse. Blogi voi saada vielä jatkoa lisää..

Over and Out.

-Kesis

Day 18. Tacoma,WA - SEA-TAC - PARIISI - HELSINKI-VANTAA

Dodi. Kentällä ollaan. Oltiin hyvissä ajoin täällä. 3h ennen. Tosin, suositus oli tulla tänne vähintään se kolme tuntia etukäteen ja ihan syystä. Deltan turvatarkastukseen jono oli aivan jäätävä! Ei jonoteltu ku joku tunti että päästiin turvatarkastuksen läpi.

Auton palautus toimi kuin unelma, aja auto jonoon, jätä avaimet kojelaudalle, kerää kamat ja poistu, That's it. Ei helpommin voi enää tehä.

Nyt sit odotellaan koneeseen pääsyä, 13.28 lähtee kone paikallista, eli 23.28 suomalaista. Siitä sit 10h lento Pariisiin, jossa Jokusen tunnin ventta, mut jatketaan sitä sit Pariisissa.

-Kesis

Pariisissa. Charles De Gaulle. Täällä kolmen tunnin ventta. Kolmet turvatarkastukset piti kävellä läpi, että pääsi seuraavalle lähtöportille. Ei oikein toiminut tuo jatkolennon ohjaus. Kaikki meitit pistettiin Pariisista lähtevien sekaan. Ja sitten tähän päälle perinteinen ranskalainen asenne. Mm. Ei mitään väliä kuinka sujuvasti jonot liikkuu, eikö kiinnosta sit yhtään puhua englantia. Kuitenkin mun mielestä tää kenttä on sillee kohtalaisen kansainvälinen paikka, niin mun mielestä vähimmäisvaatimis olis puhua sitä englantia!

-Kesis

Day 17. Redmond, OR - Tacoma, WA

Dodii.

Viimesiä viedään. Vähiin käy ennenkun loppuu. Kyllä täällä mieluusti vielä toisen mokoman olis.

Tässä nyt alkaa tosiaan tunnit tässä maassa käymään aika vähiin tältä reissulta. Lähtöselvitykset on jo tehty ja auto tyhjennetty omista romuista. Eipä tässä oikein enää muuta oo, ku unta palloon, aamusta viimestään yheksältä (Suomen ajassa klo 19.00) kohti lentokenttää, auton palautus ja siitä sit suggulabussilla kentälle ja odottelemaan koneen lähtöä. 13.38 lähtee kone, mutta kentällä pitää olla kolme tuntia ennen lähtöä. Pieni ventta siis tiedossa. Tosin. PikkuSamilla vähän enemmän, sillä lähtee kone vasta 18.11. Tämä sen takia siis, kun päätti lähteä reissuun vasta vähän meitä muita myöhemmin. Noh, nahoissan tuntee. Samaten PikkuSami venailee Schipholissa 7h 45 min, kun meillä muilla on vaihto Pariisissa vain 3h. Taitaa PikkuSami lähteä käymään kylillä Hollannissa..

Parit mietteet reissusta.. 

"Paska reissu, mut tulipahan tehtyä" -IsoSami

"Mä en halua kotiin täältä.." -PikkuSami

"Kyl tää aina Suomen voittaa" -IsoSami

"Tää ei jää tähän! (Vielä mä tänne palaan, Las Vegas & Hermosa Beach)" -PikkuSami

"Amerikkaa nähty, jonkinlainen käsitys tullut maasta. Monta kokemusta rikkaampi" -Tare

"Eiköhän tänne vielä takas tulla käymään joskus" -Kesis

"Miksi aina minä????" -PikkuSami

"PikkuSamin ylähuuli on venynyt metrillä.." -IsoSami, Tare, Kesis

Mutjoo.

Tästä päivästä.

Aamusta ysin pintaan taas vaihteeksi jo lähes toiseksi kodiksemme muodostunut Fjöördimme starttasi ja nokka suorilta kohti aamupalalle Madrasiin. Siittä sit nokka kohti Portlandin keskustaa, johon parin harhakäännöksen kanssa löydettiin. Pikanen läpiajo ja sit Tänne Tacomaan. Matkalla parit rekkaparkit läpi ja jokunen kuva paikallisista rahtivehkeistä.

Heti kättelyssä alko vähän kamerakättä kolottaan, niin oli pakko napata tällänen kiva pikku postikorttikuva..

Ja sit se pakollinen nenäkuva. Näkee jo hyvin, miten alkaa tää pari viikkoa americcaa vaikuttamaan PikkuSamin ajatuksenkulkuun Ehta jenkki, etten sanois!

IsoSamissakin näkyy jotain.

Maisemaa vähän lisää.. Tuli taas tollanen seinä vastaan matkalla.

Ja sit tietty perus pullea paikallinen Americcalainen polizei!

Sit pari lennossa napattua rahtiautokuvaa.

Kyllä sen huomaa, että alkaa kotiinlähtö lähestyä, kun maisematkin alkaa oleen suomalaista tasoa!

Eikun... Ei sittenkään. Vähän lisää näitä postikorttikuvia.

Nää jokku bumperstickerit on aivan mahtavia!

Ja taas Stau ja saattoauto..

  

Kartturit vauhdissa. Kuten huomata saattaa, yhteneväiset reitit taitaa olla, kun sormetkin noin kohtaa! Kerran ees tällä reissulla!! MAHTAVAA!!

ja sit tälläne söpis postiauto. Miksei suomen posti käytä tälläsiä? 

City of Portland

Ja paikallinen bumpersticker.

Portlandin jälkeen kohti Washingtonin osavaltiota. Autokki alkaa olee kivan näkösiii.

Pysähdyttii Truck Stopille matkalle ja heti löyty tällänen paikallinen Long Hauler. Kuulemma lähtee Suomeen lomaileen ja tottakai stetsoni on mukana! Eihän sitä muuten True American Trucker kehtaa ihmisten ilmoilla olla!

Jjjja sit taas vähä lisää autokuvaa. Tänään oli Autopäivä!

Tossa kuormassa siis on yksi puu.

Sit näitä paikallisia kevyitä kuormia.

Paikallinen sorayhdistelmä. Huomaa aisan pituus! Täällä muistaakseni tosiaan yhistelmän kokonaispituus vaikuttaa myös kokonaispainoon. siksipä nuo lyhkäset aisat. Matkalla näky myös yks tällänen kahella kärryllä. Se oli jo pitkä!

Sit yks erikoiskuljetus. Veturi, apuvaunu, varsinainen vaunu ja takana kaks apuvaunua. Logiikka?

Jenkkien keksintö kärryn takapyörteen ehkäsemiseks. kuulemma vähentää myös polttoaineen kulutusta. Tiedä häntä sit. Mut ihan sillee OK ratkasu. "Siivet" kääntyy kasaan samalla ku ovia avaa. 

Sit Erkkilän Iikalle mallia paikallisesta autolavetista! Tällänen sopis sullekin!

Ja sit vielä muutama rahtipeliräpsy.

Tosiaan. Aikasemmin oli kuva, jossa oli yks puu. Tällänen se yhdistelmä siis kasaan ajettuna. 

Isosami hehkutti tätä volvon teippausta, niin pakko sekin on julkasta..

Illalla sitten ku päästiin reissun viimeseen motelliin, niin tehtiin pikasee lähtöselvitys koneella. Eihän sekään menny ihan niinku Strömsössä. Vähän joka välissä herjas ties mitä. Esim. ettei lähtöselvitystä voi tehdä etukäteen. PikkuSamin lentolipusita ei alkuun löytynyt mitään tietoa edes.. Mut saatiin ku saatiinkin tehtyä.

Ja sitten mentiin viimeiselle päivälliselle. Olis vaan pitäny tälläsiä löytää enemmänkin! Aivan uskomattoman hyvät ruoat! IsoSami ja Tare söi Full Rackin ribsejä, PikkuSami söi teriyaki Chicken Burgerin ja minä söin Blackened Ribeyen. Jokaisella ruoka suorastaan suli suuhun! Aivan järkyttävän hyvää ruokaa!
Jos joku matkustaa Seattleen, niin voin lämpimästi suositella paikkaa jokaikiselle, joka pitää liharuoasta!
Ainii. ja alkupaloiks syötii maapähkinöitä ja kuoret sai viskoo vapaasti lattialle... :D Eli paikka ei välttämättä sovi hienohelmoille, jotka haluu syödä vaan täysin kliinissä ravintelissa, jossa alkupalaleipäkin maksaa jo 30 taalaa. Toi on siis sellanen rento pihvipaikka.

Ei täs muuta. Nyt unta palloon ja aamusta kentälle.

Seuraava päivitys varmaan taas SEA-TAC:sta.

Kiitos ja anteeks!

-Kesis